Eramaan Viimeinen

Nukkuu korpi, ja nyt, aatoksissain mina matkaa teen Yli metsien, uinuvan veen Kuutar taivaan yon valaisee Maalaa maiseman, pohjoisen siimeksen Unta onko taa, Vai kuolema jossa palata sinne saan missa hiillos jo luovuttaa lumen alla Kun astun maailmaan, eramaan aikaan Ensilumi satoi kahdesti Maalasi sieluni taulun Taa jylha kauneus ja aareton yksinaisyys Lapsuuteni metsan, taivaan Kaikuu se haikeus halki tan matkan Aamun tullen yo tarinansa kertoo Jylha on kauneus ja aareton yksina isyyteni Sita henkeensa halajaa Kehtoni hauta, hautani paikka Eramaan viimeinen on Minne katosivat muut Suon noidat, neidontornit Ja varjoissa havisevat puut Kielon istutin ikihankeen Ja hiljaisuuden tultua luotin tulevaan Ensilumi satoi kahdesti Maalasi sieluni taulun Taa jylha kauneus ja aareton yksinaisyys Lapsuuteni metsan, taivaan Kaikuu se haikeus halki tan matkan Aamun tullen yo tarinansa kertoo Jylha on kauneus ja aareton yksinaisyyteni Sita henkeensa halajaa Kehtoni hauta, hautani paikka Eramaan viimeinen on